Lapsuuden metsä

Silmat kiinni, tyhja mieli 
  yksin humisee 
  Ajatukset orvot eksyneena harhailee 
  Missa linna menneisyyden, metsa lapsuuden? 
  Koitan huutaa kadonneille heita kuule en 

  Kerran oli niityt joilla keijut karkeloi 
  illan tullen uupuneena 
  mukaan menna voi 
  Siella lauloi satakielet, pajupillit soi 
  Tiesin tarkan reitin,kuinka sinne paasta voi 

  Taa jaivat mansikkamaat ja ruostuneet haat 
  kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan 
  Loi kaviot ilmaa laukatessaan 
  Voi kuinka kultaisen laakson loytaisin taas 
  kai viela on paikka minullekeskella vehreyden 
  niin vapaa on lapsi laitumellaan 

  Suossa ratsu makaa, yli lenna enaa ei 
  Harmaat paivat huolineen kai siivet silta vei 
  Kaannyn, marin jaloin joudun kotiin palaamaan 
  Kaukana, niin kaukana tuo lapsuuteni maa 

  Kuinka juosta uskaltaisin yli vettyneen suon 
  kun ratsunikin sinne vajoo hiljalleen 
  Enaa jaksa uskoa en,etta unelmat 
  jalat vasyneet yli soiden kantavat 

  Taa jaivat mansikkamaat ja ruostuneet haat 
  kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan 
  Loi kaviot ilmaa laukatessaan 

  Voi kuinka kultaisen laakson loytaisin taas 
  kai viela on paikka minulle 
  keskella vehreyden 
  niin vapaa on lapsi laitumellaan 

  Laukkaa,laukkaa,laukkaa ratsuni 
  nayta linna, vie mut ylitse pimean kuilun 
  takaisin lapsuuden metsaan juokse 
  Laukkaa, laukkaa, laukkaa 
  ratsuni lenna, hyppaa rotkon ylitse 
  Loyda jalleen tuttu polkusi tuo 

  Taa jaivat mansikkamaat ja ruostuneet haat 
  kun ratsuni lensi ylitse soiden vettyneen maan 
  Loi kaviot ilmaa laukatessaan 
  Voi kuinka kultaisen laakson loytaisin taas 
  kai viela on paikka minulle 
  keskella vehreyden 
  niin vapaa on lapsi laitumellaan